Tatu Huuskonen Puhun totuudesta niin kuin sen itse ymmärrän

Gravitaation tosiolemuksesta

Gravitaatiota pidetään yhtenä neljästä tunnetusta perusvuorovaikutuksesta. Muut ovat vahva, heikko, ja sähkömagneettinen vuorovaikutus. Erikoista gravitaatiossa on että se on paljon heikompi kuin muut vuorovaikutukset. Olen sitä mieltä että gravitaatiota ei ole syytä pitää perusvuorovaikutuksena ja se selittyy muin syin.

Gravitaatiosta on monia myyttejä, joista merkittävin niin kutsuttu Newtonin gravitaatiolaki. Tämä niin kutsuttu laki ei pidä paikkaansa. Lyhyillä matkoilla (esim. Aurinko-Merkurius) avaruuden kaareutuminen johtaa lain rikkoutumiseen. Pidemmillä matkoilla (esim. Linnunrata) tarvitaan hypoteettistä 'pimeää ainetta' jotta laki antaisi oikean tuloksen. Pimeä aine on ad hoc lisäys ja sikäli huonoa tiedettä. Vieläkin pidemmillä matkoilla (Galaksiryhmät) tarvitaan korjaus toiseen suuntaa: puhutaan kosmologisesta vakiosta ('pimeä energia'), joka on niin ikään ad hoc lisäys ja huonoa tiedettä.

Miksi sitten uskomme Newtonin gravitaatiohypoteesiin? Siksi että Aurinkokunnan mittakaavassa painovoima näyttäisi olevan käänteisen neliön mukainen voima. Kaikilla muilla välimatkoilla kaava ei päde. Tämä lyhyt osuvuus on selitettävissä sillä että gravitaatio on sileä voima, eli se on sovitettavissa tietyllä välillä polynomiin, tässä tapauksessa toisen asteen käänteiseen monomiin. Tämä ilmiöiden sileys on muuten selitys matematiikan selittävyyteen maailmankaikkeudessa (Taylorin lause!). Fysiikka ei välitä matematiikasta.

Tässä leikkikalumallini gravitaatioon:

Ajatelkaa että avaruus olisi täynnä toisiaan hylkiviä hiukkasia. Nämä muodostaisivat hilan kaltaisen järjestyneen joukon. Hilassa olisi virheitä. Osa hilan virheistä olisi stabiileja, toisin sanoen hiukkasten liike ei poistaisi hilan näitä alueita joissa kuusikulmaisuuden sijaan hila olisi enemminkin viisikulmainen. Väite: materia olisi yhtä kuin hilan virheet. Hilavirheiden pyörimissuunta määrittäisi sen onko kyseessä materiaa vai antimateriaa.

Tässä jutun jekku: kun kaksi hilavirhettä olisi lähellä toisiaan, hilan tiheys virheiden välillä olisi pienempi kuin ulkopuolella. Tästä syntyisi vaikutus joka puskisi hilavirheitä lähemmäs toisiaan, toisin sanoen gravitaatiota.[!]

Hila olisi avaruus ja eetteri, mutta koska massa kulkisi eetterin mukana ei esimerkiksi Michelson-Morleyn koe kykene löytämään valon nopeudelle eroja ilmakehässä. Tämä pitäisi tutkia avaruudessa! Massa olisi ryppyjä hilassa, materia olisi siis osa eetteriä ja avaruutta. Energia olisi suhteessa hilan ryppyihin, mitä enemmän ryppyä sitä enemmän vangitttua energiaa.

Edelleen onko energian säilymislaki perusteltu jos maailmankaikkeus pyrkii laajentumalla avaamaan ryppyjään. Muuttuko kaikki rypyn potentiaali siis valoksi? Voisin väittää että energian säilymislaki on edelleen sovitettavissa vakiomonomiin, eli energia säilyy suunnilleen; pitkillä aikaskaaloilla näin ei välttämättä ole. Jos konversio valoksi pätee, silloin ei energiaperiaatetta ole syytä korjata.

Esitän tämä ajatuksen viihteenä. On selvää että tämän on tarkoitus saada aikaan lähinnä hymyjä ammattilaisissa. Gravitaation selitys? Hohoo.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän HeikkiRinnemaa kuva
Heikki Rinnemaa

:)

Menee niin vaikeaselkoiseksi että viihdearvo katoaa,,:)

Entä jos unohtaisimme kaikki vaikeat sanat ja lähdetään liikkeelle yksinkertaisilla käsitteillä?

Ajatellaan että avaruus on ainetta ja se aine liikkuu nyt monella tapaa. Myös siten että elämämme mahdollistuu siinä aineessa. Aine elää, muodostaa kasveja, puita, pensaita, soluja, jäniksiä, lintuja, ihmisiä, siis meitäkin. Rakentuu planeettoja, galakseja, aurinkoja, kukkia, havunneulasia, hiekanjyväsiä, hiukkasia. Ihmismielikin ja ajatus, sekin on tämän kaiken osa, vaikka niin yksilönä haluaisimme olla enemmän, tai jotkut haluaa ja osa ihmiskunnan kehitetyistä sanallisista teorioista pyrkii sitä olemaan.

Niin, gravitaatiokin tapahtumanakin on vain tuon edellisen osanen, elämän mahdollistama osatekijä.

Ja kaikki palaa elämään,,ja olemassa olon pohdintaan. :)

Elämä on kovaa,,ja kun kaikki selviää,,taas kysytään tämän kaiken merkitystä,,:)

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Huuskonen-kosmologia lyö läpi, jos sen pohjalta tehdään ennusteita, jotka myöhemmin havainnoin vahvistetaan. Vielpä niin, ettei samoja osuvia ennusteita tehdä muiden mallien pohjalta. Pelkästään hyvä selitys ei välttämättä riitä menestykseen.

Tähän jotenkin liittyen olen nähnyt tohtorismiesten ehdotelmia, että tyhjiö onkin täynnänsä fotoneja. Sanoisinpa, että se on silloin täysiö.

Jos vielä lisään sen, että sekä pimeä aine että pimeä energia vaikuttavat minustakin täyteselityksiltä. Mustan mörkönhän voi tyrkätä mihin tahansa, mitä ei osata selittää.

Puheenaiheeseen liittyvää

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset